Kuva: jyväskylän pohjoispuolella on eräällä huoltoasemalla näppärä "koiriensäilytyspaikka". Lukon ja avaimen saa kassalta joten ei tarvitse pelätä että joku pitkäkyntinen nappaa mopet mukaansa häkistä. Joo-o, on arveluttavaa jättää koiria huoltsikalla häkkiin, mutta kun matka on pitkä ja syömässä on käytävä välillä, on helpottavaa kun tietää ettei koirien tarvitse kököttää lämpimässä autossa.

Mukavuudenhaluisina ihmisinä emme viitsineet ajaa koko matkaa putkeen, vaan yövyimme matkalla Jyväskylän pohjoispuolella pikkuriikkisessä mökissä. hyvin mahduttiin, vaikka mökin mitat olivat leikkimökin luokkaa. Illalla ensin lenkitettiin koirat hyvin, olisivat halunneet uimaankin vaan ei viitsitty ottaa märkiä koiria mökkeröiseen "tuoksumaan".

Kuva ylh. vas.: "Laituri.... tarkoittaako se, että pääsemme UIMAAN? Varmana päästään, vai...?"

Kuva alh. vas.: Tilaa on vaikka muille jakaa.

Kuva alhaalla: "Joko lähdetään, ei kai tämä ole meidän uusi koti?"

Seuraavana aamuna matka jatkuu ja saavumme Ouluun. Muistamme pakolliset "ookkonää Oulusta ja pelekääkkönää polliisiia" -jutut ja viihdytämme niillä itseämme hetken aikaa :-).

Aiomme pysähtyä vain hetkiseksi hyvän ystäväni Sadun luona, mutta kuinka ollakaan, grilli kuumenee ja terassille kannetaan ruokaa. Nam! Katselemme myös hienoja tottissuorituksia videolta (vai mikä se nyt on) emmekä meinaa malttaa lähteä.

Ennen kuin auto starttaa käydään kuitenkin tutustumassa lähiseudun upeisiin kangasmetsiin: koirat ottavat ilon irti vapaudesta kaiken autossa nukkumisen jälkeen.

Kuva vas.: Hetken lepo jäkälämatolla. Täällä olisi mah-ta-vat viestimaastot!

Seuraava majoitus meillä olikin aivan huippuluokkaa: Alma-holskun omistajat antoivat käyttöömme mökin aivan kivenheiton päästä Rovaniemeltä. Suurkiitos vielä tätäkin kautta, jos satutte lukemaan! Kaikki oli viimoisen päälle laitettu valmiiksi, sen kun mentiin valmiiseen tupaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava suunnata nokka kohti näyttelyaluetta. Tietysti alkoi satamaan ja sade jatkui ja jatkui. Ennen kehän alkua sade armollisesti loppui, vaikka mitäpä nuo koirat siitä välittivät. Kehä meni mukavasti kuten tuloksista selviää ja saimme myös esitettyä historiallisen ensimmäisen Rochallor -holskukasvattajaryhmän. Tuli ROP ja KP, mutta emme jääneet kasvattajaluokan kanssa ryhmään, osa porukasta lähti takaisin "etelään" samana päivänä ja matka todella on rankka.

Ruutin ryhmäkilpailua odotellessa lähdimme Alman ja omiemme kanssa minnepä muualle kuin taas vaihteeksi koiria juoksuttamaan. Ihana rotu kun ei tarvitse varoa karvoja ennen kehää, jaksan aina iloita siitä kun vertaan springereihin.

"Tytöt" telmusivat ja juoksivat innoissaan Rovaniemen maastoissa. Vähän huoletti jos näkyy poroja, nuo kun omaavat melkoisia haluja paimentamiseen. Porukalla kun voi tyhmyys tiivistyä, vaikka yksittäin olisikin melko kuulias otus. Ei näkynyt koiria, sen sijaan paljon muita ulkoilevia koiria, mm. karhukoira joka karkasi tyttöjen luokse tekemään tuttavuutta. Tytöt ottivat coolisti ja esittivät hyvinkoulutettuja maailmankansalaisia. Saahan sitä esittää ;-)

Kuva vas.: Kun on aikansa juostu niin maltetaan kokoontua ryhmäpotrettiin. Vasemmassa reunassa istuu Ruuti, keskellä Sissi ja oikeassa reunassa Sissin siskolikka Alma (tunnetaan myös nimellä Miss Rovaniemi :-)).

Sen verran turisteja ollaan, että pakko oli käydä Napapiiri-kyltillä ottamassa valokuva sekä Joulupukin pajassa vähän shoppailemassa. Koirille ostettiin kaulapantoihin pienet vaskoolit merkiksi siitä että täällä on käyty, nih. Webbikameran edestä soitettiin kotivahtina toimineelle Lauralle, että katsoo netistä näkyykö meitä, ja näkyihän siellä holsku poikineen - tai tyttöineen, oikeastaan. (Ollaanko lapsellisia - ollaan).

Ostin myös hienon huskyaiheisen pyyhkeen ja tietysti jätin sen jo heti parin viikon päästä leirillä Hauhoviin (ja mikä sinne unohtuu, sinne jää. Sinne on eri reissulla unohtunut myös uudehkot vaelluskengät, kalliksi tulee leireillä.)

Kuusamon korvessa maastoa riittää juosta ja vettä uida. Riitti myös sääskiä, kiitos kysymästä. Olin varautunut että herkät pikku karvapalloni olisivat ihan hätää kärsimässä itikoiden kanssa, mutta eivät olleet moksiskaan. Sitäpaitsi hyttyset eivät a) tule veden alle, b) lennä tuulen nopeudella (vrt. holskujen normaalivauhti, joten suuren osan ajasta koirat olivat niiltä suojassa.

Kuva ylh. vas.: "Tarkista sää onko se vesi kylmää"

Kuva vas.: "Ei pysy itikat vauhdissa, ei". Holskujen hepulikohtaus.

Kuva alh. vas.: "Nää kuusamolaiskepitkin on ihan jees"

Kuva alhaalla: Sukeltava holsku on ihan näppärä jos vaikka kännykkä sattuu hukkumaan veteen (ei hukkunut, mutta kännykkää on kyllä muuten kanneltu)

Kuva vas.: "Me juostaan tänne, tää on varmaan jokin kiva paikka"

Kuva alhaalla: "Ette muute mene..."

Kunnon turisteina oli pysähdyttävä Rukalla ja pitkästä aikaa kiivettävä vaaran päälle. Eipä ole sielläkään tullut käytyä kuin joskus vuonna keppi ja kivi, silloin sukset jalassa (ilman koiria, heh).

Kuva vas.: Kyllä, se valkoinen siellä takana on LUNTA. Olemme KUUSAMOSSA ja on vasta JUHANNUS, haloo!

Kuvat alh.: Huipulla tuulee.

Kuva alh.: "Battery - keeps you going". Ääh me oikeesti mitään limpparia tarvita kulkemiseen :-)