R O C H A L L O R . N E T
Palveluskoiralajit Pelastuskoiratoiminta TOKO Agility Luonnetestaus MH-luonnekuvaus Paimennus Canicross Vesipelastus Terveys Näyttelyt
Lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira - faktaa ja omia kokemuksia rodusta
Rodun juuret juontavat Hollantiin, jossa se on toimittanut maatilan yleiskoiran virkaa. Koirien tehtäviin on kuulunut mm. vartiointi, karjanajo ja lampaiden paimennus. Nykyään rotu on monipuolinen seura- ja harrastuskoira. Useissa maissa hollanninpaimenkoiria sekä holsku-malinois (-SPK)-risteyksiä käytetään myös viranomaisten työtehtävissä.
Rotu on keskikokoinen, urosten säkäkorkeus on 57-62 cm ja narttujen 55-60. Vastaavasti paino vaihtelee narttujen n. 23 kilosta urosten 28 kiloon. Yksilöllisiä painon vaihteluita toki on riippuen koiran ruumiinrakenteesta.
Hollanninpaimenkoiran rakenteen pitäisi ilmentää vahvuutta, tasapainoa ja sopusuhtaisuutta. Sen tulisi olla tiivis ja hyvälihaksinen. Ilmeen tulee olla älykäs, olemuksen valpas, tarkkaavainen ja ystävällinen.
Karvapeite ja turkinhoito
Turkki on kaksinkertainen, alla tiheä pohjavilla, päällä kova, kiiltävä ja vettä vaikeasti läpäisevä päällyskarva. Turkki muodostaa niskan-kaulan alueelle kaulurin sekä takareisien taakse tiheät housukarvat. Häntä on hapsullinen, kuitenkin ennemmin tuuhea ja tasapaksu kuin setterimäinen. Väritykseltään hollanninpaimenkoira on kauttaaltaan juovikas (kulta- tai hopeabrindle). Musta maski on toivottava.
Lyhytkarvaisen hollanninpaimenkoiran turkki on helppohoitoinen ja säänkestävä. Lika ja vesi ei helposti tartu turkkiin vaan enimmät liat karisevat koiran ravistellessa itseään, karvan lasimaisesta pinnasta johtuen. Holskua ei siis tarvitse eikä saa usein pestä shampoolla. Raajoja ja mahanalusta toki voi huoletta kurakeleillä suihkuttaa puhtaaksi ellei halua raparoiskeiden karisevan koiran kuivuessa lattialle.
Mikäli koira saa olla paljon ulkona tai asuu osan ajastaan tarhassa, se kasvattaa entistä tiheämmän pohjavillan. Talvipakkasillakaan holsku ei yleensä kaipaa vaatetusta niin kauan kun se pysyy liikkeessä. Sen sijaan kun koira joutuu vaikkapa treeneissä odottelemaan vuoroa paikallaan, on hyvä käyttää lämmintä loimea tai manttelia. Loimi toki on tarpeen kovimmilla paukkupakkasilla jos mennään "hihnalenkkivauhtia". Koira ei välttämättä näytä palelevansa, mutta lihaksille kylmettyminen ei ole terveellistä!
Karvaa lyhkäriholskusta irtoaa keskimääräisesti suhteellisen vähän. Poikkeuksena nartuilla juoksun jälkeen tapahtuva karvan vaihtuminen, joka sekin vaihtelee hyvin lievästä todella voimakkaaseen karvanlähtöön. Synnytyksen ja imettämisen jälkeen nartut yleensä tiputtavat pohjavillan lähes kokonaan.
Liikunta
Keskikokoisena paimenkoirana on selvää, että holsku tarvitsee tarpeeksi sekä liikuntaa että aivotyötä. Holskut ovat pettävän sopeutuvaisia. Aikuinen koira ei välttämättä oirehdi jos työkiireiden tai muun syyn vuoksi lenkit jäävät lyhyiksi ja treenaus vähille. Holsku kuitenkin nauttii sekä liikunnasta että työteosta niin paljon, että koiran hyvinvoinnin kannalta niistä ei saisi tinkiä vaikka koira kotona päällepäin näyttäisikin rauhalliselta ja tyytyväiseltä. Pidemmällä aikavälillä liikkumattomuus ja tekemättömyys voivat aiheuttaa koiralle stressiä ja stressiperäisiä vaivoja, jotka voivat puhjeta sairauksina tai käytöshäiriöinä. Luonnollisesti tämä ei koske pelkästään holskuja vaan kaikkia muitakin saman tyyppisiä rotuja!
Mikä sitten on tarpeeksi liikuntaa? Ihanteellisin tilanne olisi tietenkin oma piha, jossa koira saisi mahdollisimman paljon liikkua vapaasti. Lisäksi paljon vapaata liikuntaa erilaisissa maastoissa jo pienen pennun kanssa. Hihnalenkkejä sen verran, mitä sosiaalistamisen ja hihnakäytöksen opettamisen vuoksi tarvitaan. Hihnakäytös täytyy alusta saakka opettaa niin, että hihnassa ollessa ei vedetä. Koira joka saa koko kasvukautensa ajan vetää (edes lievää, tasaista vetoa) voi kehittää itselleen pahoja lihasjumeja. Jumittuneet lihakset aiheuttavat muutoksia rakenteeseen (vetävät koiraa kasaan), tasapainoon ja liikkeeseen. Jokainen voi pohtia mielessään, mitä lyhyeksi jumiutuneet lihakset aiheuttavat myös koiran jänteille, nivelille ja nikamille kun nämä altistuvat jatkuvalle, vääränlaiselle kulutukselle...
Mikäli koiran kanssa asutaan kaupungissa, on tietysti vaikeaa löytää alueita joissa koiraa voi luvallisesti ja turvallisesti pitää vapaana. Silloin kannattaa hyödyntää koirapuistoja (varottava kuitenkin rokottamattoman pennun kanssa, sekä varottava epäsosiaalisia koiria). Aikuista koiraa voi liikuttaa myös pyöräillen. Vauhti on sopiva kun koira ravaa, tempoa kannattaa vaihdella hitaasta ravista nopeampaan.
Kesäaikaan uiminen on loistavaa liikuntaa ja yleensä holskut uivatkin todella mielellään.
Koulutus ja koulutettavuus
Hollanninpaimenkoirat nauttivat työnteosta. Tyypillinen holsku on aina valmiina mihin tahansa sitä pyydätkin. Kun perushallittavuus ja suhde omistajaan on kunnossa, on holskun kanssa helppoa mennä mihin vain ja kokeilla lajia kuin lajia. Peruskoiran olemus, fyysinen kestävyys ja ketteryys ja rohkean utelias mielenlaatu tekee holskusta soveliaan harrastuskaverin lähes mihin tahansa koiraharrastuslajiin.
Holsku on samaan aikaan nöyrä, mutta utelias ja itsepäinen. Holskut oppivat pääsääntöisesti nopeasti, mutta voivat tylsistyä toistoista. Tämä ilmenee usein etenkin tottiksen opettelussa. Jos ohjaaja menettää malttinsa, on turha jatkaa koulutusta koska holskua ei voisi vähempää kiinnostaa työskennellä epästabiilille "laumanjohtajalle". Holskuja moititaan usein viettikestävyyden puutteesta, etenkin juuri tottiksen yhteydessä. Olen paljon pohtinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että väitteessä on kyllä totuuttakin mukana. Kuitenkin samat koirat jotka tylsistyvät tottiksessa, jaksavat väsymättä työskennellä maastossa. Siellä tylsistymisestä ei ole tietoakaan, itse asiassa holsku jaksaa usein työskennellä maastossa vielä kauan sen jälkeen kun kentällä "vietikkäämpi tykki" on jo polttanut itsensä loppuun. Tottisongelma johtuukin useimmiten motivaation puutteesta ja tätä puutettahan voi esiintyä hihnan molemmissa päissä... :)
Tottis kannattaa opettaa lyhyinä, säännöllisinä toistoina. Asiat opetetaan kotona mahdollisimman valmiiksi, mutta niitä treenataan paljon myös vieraissa ympäristöissä ja häiriöiden alla. Alussa harjoitusta helpotetaan vieraassa paikassa. Koiraa ei saisi milloinkaan kyllästyttää treeneissä, vaan harjoitus kannattaa lopettaa kun pennulla on mukavaa ja se haluaisi jatkaa. Nuoren koiran kanssa kannattaa harjoitella sekä ryhmässä että yksin kentällä.
Pennusta pitäen on harjoiteltava myös leikkimistä niin että koira leikkii mielellään myös vieraissa paikoissa, etenkin kentällä. Noutoon kannattaa kiinnittää erityishuomiota ja sitä on leikin varjolla treenattava pennun kanssa runsaasti ennen varsinaisen "oikean" noudon opettamista.
Jokaiselle koiralle on opetettava vähintäänkin perustavat, johon kuuluvat edellä mainittu hihnakäytös, pysähtyminen käskystä (istu, maahan tai seiso), paikallaolo, luoksetulo, vieraan ihmisen käsittelyn salliminen. Lisäksi koiralle kannattaa opettaa oma-aloitteinen katsekontakti sekä opettaa koira käskystä rauhoittumaan aloilleen.
Jo pennun kanssa kannattaa hakeutua ohjattuihin koulutuksiin. Mikäli tavoitteena on kouluttaa pentua johonkin tiettyyn lajiin, kannattaa ryhmien vetäjiin ottaa yhteyttä jopa jo ennen kuin pentu tulee kotiin. Useilla paikkakunnilla on jonoa esimerkiksi haku- ja agilityryhmiin joten mukaan pääseminen ei ole itsestään selvää.
Luonne ja käyttäytyminen sekä tyypillisimmät ongelmat
Myös holskuille voi tulla käytösongelmia ihan siinä missä mille tahansa muunrotuiselle, etenkin saman tyyppiselle koiralle. Se, että jollain yksilöllä on käytöksessä parannettavaa ei silti tee koko rodusta tai edes siitä yksilöstä "luonnevikaista", mitä ikinä se termi sitten tarkoittaakaan.
Hollanninpaimenkoira on vilkas ja eloisa, ei kuitenkaan mikään turhan hössöttäjä. Se tarkkailee koko ajan ympäristöään, pysyen kuitenkin rauhallisena, silti valmiina salamana reagoimaan jos jotain mielenkiintoista tapahtuu. Kun holsku huomaa jotain, se on siellä jo... Tyypillistä holskuille, varsinkin nuorille yksilöille ja pennuille, on ylireagointi. Kun pieni pentu uudessa kodissaan näkee ensimmäisiä kertoja vieraita koiria voi seurauksena olla hirveä huuto ja parkuminen. Tähän ei saa kiinnittää mitään huomiota, käytös jää muutamassa päivässä pois kun pentu ei saa filmaamiselleen mitään vastakaikua. Kun pentu saa rauhassa olla ja tutustua se myös samalla huomaa ettei mitään katastrofaalista tapahtunutkaan. Sama pätee muihin outoihin ja jännittäviin asioihin. Koska nuori paimenkoira on herkkä huomaamaan kaiken ja myös herkkä reagoimaan, sen reaktiot näyttävät meistä ihmisistä voimakkaammilta kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Eli vaikka näyttäisi siltä että pentu säikähtää kauheasti, se ei välttämättä sitä ole. Tarkkaile pennun käytöstä "säikähtämisen" jälkeen. Pysytteleekö se hetken kauempana ja tulee sitten muina miehinä tutkimaan asiaa? Yleensä kun pentu on saanut itsekseen tai yhdessä omistajan kanssa tutkia jännittävän asian, se hyväksyy sen muitta mutkitta eikä enää jatkossa säikähdä samankaltaisissa tilanteissa. Toki joka pentueessa on erilaisia yksilöitä, toiset ovat rämäpäitä ja toiset herkempiä. Suurin osa on kuitenkin jotain siltä väliltä. Utelias, leikkisä ja palautumiskykyinen pentu on yleensä paras valinta useimpiin tarkoituksiin, myös kotikoiraksi.
Keskiverto holsku suhtautuu ihmisiin tavallisimmin joko superinnostuneesti tai kohtuullisen välinpitämättömästi. Välinpitämättömyys on ihan hyväksyttävää, kunhan koira antaa ihmisten käsitellä itseään eikä osoita uhkaelkeitä. Superinnokas ja ylitsepursuava ystävällisyyskin voi olla "ystävällistä dominanssia", jolloin koira ei kunnioita vieraan henkilökohtaista reviiriä vaan tunkee ja puskee syliin saakka, samalla käytöksellään "vaatien" huomiota. Tämä on täysin harmiton tapa, mutta kannattaa kitkeä pois ihan vieraiden vaatteita ja nuolaistuja ja vinoon väännettyjä silmälaseja ajatellen :-).
Vieraisiin koiriin hollanninpaimenkoirat suhtautuvat vaihtelevasti. Yleensä vieraatkin koirat hyväksytään leikkikavereiksi, mutta aikuisten, samaa sukupuolta olevien välille voi kehittyä myös välien selvittelyä, etenkin jos toinen ei ole periksiantavaa ja alistuvaa tyyppiä. Holsku käyttäytyy mielellään dominoivasti ja leikkiessäänkin röyhkeästi (juoksee päin, hyppii vasten, kulkee häntä pystyssä jne.) ja sitä muut koirat eivät aina suvaitse. Jos toinen reagoi holskun "pompotteluun" rähinällä, lähtee keskivertoholsku herkästi rähinään mukaan. Yleensä tilanteessa on enemmän ääntä kuin tapahtumaa, mutta omistajan ei kannata silti päästää tilannetta siihen pisteeseen että koirat pääsevät ottamaan mittaa toisistaan. Paras tapa ennaltaehkäistä riitatilanteita on sosiaalistaa oma pentu mahdollisimman hyvin, opettaa normaalit käytöstavat ja pysytellä erossa epäilyttävistä koira"kavereista". Pennulle kannattaa myös opettaa ettei kaikkia vastaantulevia automaattisesti tervehditä ja että kaikki tutustuminen tapahtuu aina omistajan luvalla.
Tuttujen ja saman lauman sisäisten koirien kanssa holskuilla ei yleensä ole ongelmia sen enempää kuin koirilla keskimäärin.
Normaalin hermorakenteen omaava ja tarpeeksi liikuntaa ja aktivointia saava hollanninpaimenkoira ei ole erityisen altis eroahdistukselle. Sen sijaan etenkin vajaan vuoden ikäiset ("murkkuikäiset") holskut voivat potea "eroikävää" joka saattaa ilmetä ei-toivotulla tavalla, esimerkiksi kodin irtaimistoa tuhoamalla. Eroahdistuksesta tämä eroaa siinä, että eroikävä jää yleensä ajan kanssa pois eikä koira myöskään vaikuta erityisen stressaantuneelta yksin jäädessään, ainoastaan tylsistyneeltä. Tätä tylsyyttä koira sitten yrittää poistaa etsimällä tekemistä. Eroikävään tehoaa tavallisesti hyvin tilan rajaaminen, liikunnan ja tekemisen lisääminen, lievä "jääkausi" (ilmainen huomio omistajan taholta pois), täytetyn ja jäädytetyn Kongin tai lihaisan luun jättäminen koiralle kun se on yksin ja huomioimattomuus omistajan tullessa kotiin.
Kun nyt on tullut lueteltua pahimmat uhkakuvat niin on tasapuolisuuden nimissä todettava, että aikuinen hollanninpaimenkoira on monella tapaa mitä helpoin ja mukavin koira. Se on siisti, hiljainen (vartiointihaukkua kyllä kun vieraita tulee, mutta ei turhaa räksytystä), sisätiloissa ja autossa rauhallinen, mukautuvainen, melkoisen sosiaalinen ja aina hyväntuulinen otus :-). Jos haluaa inhimillistää, niin holsku on huumorintajuinen, sillä on aina pilke silmäkulmassa.