R O C H A L L O R

Esittely

R O C H A L L O R . N E T

Hieman kennelin historiaa...

Kennelnimen sain vuonna 1990 ja ensimmäinen pentue syntyi heti seuraavana vuonna. Alussa meillä oli labradorinnoutajia, joiden kanssa harrastimme ahkerasti näyttelyitä, käytiin toko- ja agilitykentällä ja mieheni myös metsästi. Labbisten kasvatus katkesi kuitenkin huonoon tuuriin. Minulla oli maailman mukavimmat koirat, mutta lonkka ym. viat masensivat niin, että päätin vaihtaa rotua.

Rakkaus labradoreihin kuitenkin säilyi, joten ehkäpä jonain päivänä meille tulee taas uusi labradorin pentu!

Uuden rodun löytäminen oli oikeastaan helppoa, sen piti olla keskikokoinen, luonteeltaan avoin ja iloinen kuten labbiksetkin, sosiaalinen ja tietenkin lintukoira. Jo lapsena olin ihastunut satunnaisesti vastaantulleeseen englanninsetteriin sekä erääseen koirakirjan kuvaan setteristä (Koirat - suuri tietokirja, Werner Söderström 1968, kuva nro 13). Tuollaisen koiran haluaisin! Englanninsetterin hankkiminen ei kuitenkaan ollut aivan helppoa, joten päädyin kompromissiratkaisuun ja hankin "kakkosvaihtoehdon" eli englanninspringerspanielin. Arrant-kennelistä kotiimme sijoitukseen muuttanut Bonnie kyllä valloitti meidät niin, että aika nopeasti tuli selväksi mikä rotu on ja pysyy kennelissämme ykkösenä. Springerin kehumista minun ei kannata edes aloittaa, koska siitä ei tulisi loppua, niin myyty olen tästä rodusta!

Settereitäkin kenneliin kuitenkin saatiin ja niitä kasvatin muutaman pentueen. Tällä hetkellä kennelissämme ei asusta yhtään englanninsetteriä ja seuraava otetaan vasta sitten kun olosuhteet ovat setterin kanssa metsästämiseen otolliset.

Muitakin rotuja on "kokeiltu" (kuulostaa kamalalta, mutta ei kannata ottaa sitä kirjaimellisesti!). Meillä on ollut oikein mukavia cavalierkingcharlesinspanieleita ja amerikancockereita, pari pentuettakin, mutta jostain syystä tämä eivät olleet meille "Se Oikea Rotu" joten päätin jättää näiden rotujen kasvatuksen niille jotka pystyvät ja haluavat paneutua siihen koko sydämestään. Mielestäni on tärkeää, että kasvattaja todella on sitoutunut rotuun jota kasvattaa ja aidosti kiinnostunut sen eteenpäinviemisestä.

Pitkään haaveilin palveluskoirasta ja haave toteutui kun meille muutti pikkuinen raitapaita Susie, lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira. Susie avasi aivan uuden maailman paimennuksen, pelastus- ja PK-puolen lajien merkeissä. Susien ensimmäisen pentueen myötä aloitimme siis myös näiden upeiden raitapaitojen kasvatuksen. Hollanninpaimenkoira on nyt täysin vienyt meidät mennessään ja on täysin tasavertainen ykkösrotu springerin ohella.

...ja nykypäivää

Kasvatustoimintamme on nykyään hyvin pienimuotoista. Pyrimme olemaan "ajan hermolla", mm. Marko on spanieleiden metsästyskokeiden tuomari ja itse tietysti olen työni puolesta päivittäin koira-asioiden kanssa tekemisissä. Työn ja harrastuksen rajaa on joskus vaikeaa hahmottaa. Erilaiset rotukerhojen ja -järjestöjen tehtävät vievät aika paljon aikaa, mutta - sehän on vain mukavaa harrastusta!

Elämme hyvin tavallista koiraperheen elämää. Koirat asuvat meillä sisätiloissa ja erityisesti pennut pyritään sosiaalistamaan hyvin jo pienestä pitäen ja totuttamaan käsittelyyn sekä kodin ääniin.

Lapset, Krista ja Laura, olivat pieninä innokkaita Lapsi-ja koira-kilpailujen osallistujia ja ovat hiukan kilpailleet junnuissakin. Laura on ahkera kouluttamaan omaa koiraansa hollanninpaimenkoira Ruutia, Kristan harrastuskoirana toimii Brenda-springeri. Marko metsästää, tällä hetkellä Markon varsinainen metsästyskoira on Ginnie. Itse treenaan eri lajeja Susie-holskun kanssa ja nyt on kasvamassa uudeksi harrastuskoiraksi Susien pentu Sissi.

Pidämme mielellämme yhteyttä kasvatinomistajiin ja järjestämme pienimuotoisia pentuetreffejä ja yhteistreenejä.

Tervetuloa tutustumaan koiriimme tarkemmin rotujen omilla sivuilla!